Anniina Enckellin käsikirjoittama ja Esa Niemisen ja Niklas Rosströmin säveltämä musikaali Äidinmaa on sukupolvikertomus yhden suvun vahvoista naisista, heidän erilaisista valinnoistaan ja kyvyistään selviytyä huonoimmillakin hetkillä. Kauniit ja elämää täynnä olevat sävelmät huokuvat nuoruuden intoa ja iloa, jotka sodan syttyessä saavat synkempiä ja traagisempia sävyjä.
Tarina alkaa 1980-luvulta. Iäkäs Anni (Ritva Grönberg) saapuu synnyinpaikkakunnalleen yhdessä lapsenlapsensa Lauran (Johanna Kuuva) kanssa perunkirjoitusta varten. Annin äiti Vieno (Virpi Rautsiala) on kuollut ja jättänyt jälkeensä rapistuvan kyläkaupparakennuksen. Perunkirjoittajaa odotellessaan Anni palaa muistoissaan takaisin nuoruutensa kesään 1939, joka oli käännekohta hänen elämässään.
Yllätyksenä minulle tuli se, että Äidinmaan lavasteisiin oli panostettu niinkin paljon. Ne vaihtuvat kohtauksen ja paikan muuttuessa. Lavasteet kuvaavat koko näytöksen ajan todella hyvin paikkojen miljöötä ja tapahtumapaikoista jää selkeä kuva. Lavasteet toivat esitykseen eloa ja esitystä oli mielenkiintoista seurata hulppeiden lavastusten kanssa. Myös taustalla olevat kuvat ja videot olivat hyvin tehtyjä ja valittuja. Ne elävöittivät esitystä, loivat tunnelmaa sekä jännitystä.
Puvustus kuvasi hienosti molempien aikatasojen tyylejä ja ihanteita. Sotilailla oli sotilaspuvut ja naisilla oli hienoja vanhanaikaisia mekkoja. Asut olivat pelkistettyjä ja ne eivät vieneet liikaa huomiota. 80-luvulle siirryttäessä tyyli oli sen mukaista ja värikkäämpää.
Tarina etenee hyvin kahdessa eri aikatasossa. Nuori Anni (Lotta Vaattovaara), on kaunis nuori neito, joka olemuksellaan antaa pirteän kuvan itsestään. Olavia esittävä Mikko Rantaniva taas on ensirakastajan roolissaan. Juuri ennen toisen maailmansodan syttymistä, nuoren Annin ja kylään kesätöihin tulleen Olavin välille, leimahtaa lyhyt, mutta intohimoinen romanssi. Olavin lähtiessä rintamalle Anni joutuu raastavien valintojen eteen: valitako raha ja turvallisuus vai rakkaus?
Vaikka näytelmä on täynnä vahvoja naisrooleja, eivät miehet jääneet kuitenkaan sivuun. Jokainen näyttelijä osasi esittää loistavasti oman osansa ja tunteet välittyivät katsomoon saakka. Eläytyminen omaan rooliin oli ihailtavaa.
Musiikki oli suuressa osassa esitystä ja se toi tarinaan aidosti lisäsisältöä. Yllätyin siitä, että jokainen näyttelijä osasi laulaa niin hyvin ja puhtaasti. Esitystä oli siksi ilo kuunnella. Musiikki välitti tunteet laidasta laitaan hienosti. Sanat olivat taitavasti suunniteltu ja esityksen aikana koinkin monet kylmät väreet. Siitä tiesi, että musiikki oli onnistunutta ja vetosi tunteisiin jokaisella hetkellä eri tavoin.
Musikaalin alussa olin ehkä hivenen hämmentynyt siitä, mitä tuleman pitää, mutta tarinan edetessä olin hyvin mukana tarinan juonessa ja ajatuksessa. Äidinmaa oli loistava ja selkeä kokonaisuus sisältäen kaunista ja tunteikasta musiikkia. Siihen oli otettu taitavia näyttelijöitä, videoiden ja äänien tuomaa jännitystä sekä useiden hienojen lavasteiden luomaa todellisuutta.
Kevättä kohti Non SolumHuhtikuu 201918.4.2019