Michael Cooney: Puhtaana käteen (Cash on delivery)
Suomennos Tiina Puumalainen. Ohjaus Mika Nuojua. Lavastus & puvustus Marie Antikainen. Valosuunnittelu Lassi Kröger. Äänisuunnittelu Kati Koslonen. Rooleissa Mikko Rantaniva, Riina Björkbacka, Mikko Paananen, Ilkka Pentti, Pekka Kekäläinen, Lotta Vaattovaara, Karri Lämpsä, Jukka Väinölä, Annukka Blomberg, Katriina Lilienkampf. ⭐⭐⭐⭐⭐
Puhtaana Käteen on maailmalla hyvin suuren suosion saavuttanut farssi-teatteri. Käsikirjoittajana toimii Michael Cooney (Lontoo). Esitystä on esitetty ympäri maailmaa myös Kuopiossa. Esityksestä ei vauhtia, mielikuvitusta tai jännitystä puutu, kun taitavat ja eläytyvät näyttelijät ottavat niin yleisön kuin lavan haltuun.
Teatterissa pääosaa tähdittävä Erkki Lehtinen ( Mikko Rantaniva) on hyvin tavallinen savolainen mies. Hän asuu omakotitalossa vaimonsa Liisa Lehtisen (Riina Björkbacka) kanssa. Heidän riesanaan asustaa myös alivuokralaisena Erkin ystävä: Visa Muikku.
Erkki Lehtinen on kavereiden kesken menestyvä ja hyvin rehti mies. Tämä näkyy siinä, että vaikka mitä kummaa tapahtuu, he eivät osaa epäillä Erkkiä niistä. Kuitenkin katsojalle paljastuu heti ensimmäisessä kohtauksessa, miten kiero hän pohjimmiltaan osaa olla. Tosiasiassa mies on jäänyt jo kaksi vuotta takaperin työttömäksi ja elättänyt itsensä ja perheensä mitä kummallisimmilla valtion tuilla. Erkki on kehitellyt yhden, jos toisenkin keksityn henkilön, tarinan ja sairauden, joista sosiaaliturva maksaa tukia. Huijausten takana on suunnaton häpeä työttömyydestä, josta hän ei halua kenenkään tietävän.
Vihdoin, kun mies on päättänyt lopettaa ketkuilun, tulee ovista rahan lisäksi sisään niin terapeuttia, tarkastajaa ja hautausurakoitsijaa kuin vaimoa, sukulaisia ja muita tuttuja.
Teatteriesityksen juoni eteni todella nopeaa tahtia. Aina, kun yksi tilanne oli hieman laantunut, ovesta pukkasi jo toista tilalle. Tämä loi esitykseen hyvin nokkelan ja sujuvan temmon, joka viihdytti katsojia alusta loppuun saakka.
Esityksestä ei huumoria puuttunut. Kaikki käänteet maustettiin reilulla kädellä komediaksi, jopa arjen surullisimmatkin käänteet, kuten kuolema. Esityksen aihe oli hyvin aikuismainen ja yhteiskuntaan kantaa ottava. Teoksessa käsiteltiin monenlaisia valtion tukimuotoja, niiden huijaamista ja muita työelämään ja aikuisten arkeen liittyviä asioita. Mielestäni tämän takia esitys sopii paremmin vanhemmalle ikäpolvelle kuin esimerkiksi lapsille.
Esityksen miljöönä toimi Erkki Lehtisen alakerran olohuone, joka oli hyvin moderni ja avara. Olohuonetta ei ollut täytetty nurkasta nurkkaan turhalla roinalla, mikä kaiken vauhdin keskellä toimi hyvin. Olohuoneesta johti ovia esimerkiksi keittiöön, makuhuoneeseen ja pihalle. Ovien takana olevat tilat toimivat omalta osaltaan tapahtumapaikkoina. Kuitenkaan niiden takana olevaa toimintaa ei katsoja nähnyt, mikä jätti katsojalle oman tulkinnan varaa.
Lavastus oli hyvin simppeli ja toimiva. Olohuone oli sisustettu nykyaikaiseksi ja arvokkaan näköiseksi. Tämä loi Lehtisten perheestä hyvin pärjäävän kuvan. Mielestäni lavastus toimi todella hyvin läpi esityksen luoden katsojalle kodikkaan ja mukavan tunnelman. Lisäksi valaistus oli hyvin kirkas, mikä loi omalla tavallaan modernin vaikutelman taloon. Kuitenkin kirkkaus pisti aika ajoin vähän silmään, mikä hieman häiritsi omaa katselukokemustani.
Esityksen äänimaailma oli hyvin pelkistetty. Näytelmässä ei ollut minkäänlaista taustamusiikkia. Kuitenkin äänitehosteita käytettiin maltillisesti. Niitä käytettiin muun muassa, kun ovikello soi tai kun salama iski. Juuri esittelemäni äänimaailma toimi hyvin näytelmässä. Näyttelijöiden puhe täytti valloittavasti salin, eikä ongelmaksi koitunut saada selvää, mistä puhuttiin. Musiikki olisi voinut luoda hyvin sekavan tunnelman teokseen.
Näyttelijät suoriutuivat aivan uskomattoman hyvin esityksestä. Heistä suorastaan loisti ammattitaito ja oma mielenkiinto työhön. Erityisesti päärooleja esittävät Mikot (Erkki Lehtinen ja Visa Muikku) takasivat yleisölle hulvattoman teatterikokemuksen. Näyttelijät eläytyivät rooleihinsa, muistivat, mitä kummallisimmat juonenkiemurat ja pitivät pokkansa silloinkin, kun yleisö ei siihen pystynyt. Esityksestä loisti hyvin keveä tunnelma ja näytelmä eteni kiinnostavasti. Alussa oleva tilanne saatiin pyöriteltyä kiihtyvällä tempolla solmuun niin, ettei kuitenkaan itse käsikirjoitus kärsinyt.
Puvustus kuvasi hyvin esiintyjien rooleja ja ammatteja: Tarkastajalla oli puku, korjaajalla työhaalari ja hautausurakoitsijalla suojapuku. Keskeisissä rooleissa olevilla näyttelijöillä oli hyvin arkiset vaatteet. Puvustus loi rennon ja hyvin arkisen tunnelman esitykseen.
Pidin suuresti esityksestä ja voisin suositella sitä ilomielin. Teoksen nokkela dialogi, napakka tempo ja viihdyttävät roolihahmot saivat katsojan olon mukavaksi. Lisäksi teoksessa oli kohtia, jotka jätettiin katsojan tulkinnan varaan niin kuin esimerkiksi pesukone, joka piti kummallista ääntä. Pesukoneeseen ei kiinnitetty sen kummemmin huomiota esityksen edetessä, mutta se kuitenkin esiintyi monta kertaa siinä. Tällaiset kohtaukset herättivät keskustelua vielä kotiin päästyäänkin.
Kevättä kohti Non SolumHuhtikuu 201918.4.2019