Kuopion kaupunginteatterin Minna-näyttämö. Näyttämö on vielä pimeä ja viimeiset ihmiset etsivät paikkojaan katsomosta. Lavalle saapuu kauluspaitaa pukeutunut mies ja hän asettuu sohvalle puhelimen viereen. Sitten valot syttyvät ja ihmiset hiljentyvät nauttimaan ennakko-odotuksien perusteella railakkaana ja hauskana pidettyä teatteriesitystä.
Puhtaana käteen -komedia kertoo Erkki Lehtisestä (Mikko Rantaniva), joka on elättänyt itsensä erinäisillä sosiaaliturva huijauksilla viimeiset kaksi vuotta. Erkki on pitänyt tämän salassa vaimoltaan Liisa Lehtiseltä (Riina Björkbacka) ja kaikki onkin sujunut mallikkaasti, kunnes eräänä päivänä Kelan tarkastaja Jaatinen (Ilkka Pentti) saapuu Erkin luokse tarkastaakseen tämän henkilöllisyyden. Tästä syntyykin melkoinen soppa, kun Erkin täytyy koettaa pitää salaisuutensa samaan aikaan niin tarkastajalta, vaimoltaan kuin alivuokralaiseltaan Visa Muikulta (Mikko Paananen).
Puhtaana käteen on taitavasti toteutettu komedia jo lavastuksesta lähtien. Heti katsomoon saapuessa huomaa näyttämön kotoisan lavastuksen ja siitä välittyy luonnollinen ilmapiiri. Esityksen ennakkotunnelma on kuitenkin sellainen, että varsinkaan kokematon teatteriharrastaja ei tiedä mitä odottaa. Valaistus ei ole esityksessä pääosassa, mutta sillä ei ole oleellista vaikutusta esityksen kulkuun niin kuin ei teattereissa yleensäkään.
Koska kyseessä on komedia, ei musiikilla ole suurta roolia esityksen etenemisessä. Tämä ei minua henkilökohtaisesti haitannut, sillä saipahan ainakin keskittyä paremmin näyttelijäsuorituksiin ja päälle vielä makoisat naurut.
Näyttelijäsuorituksista täytyy nostaa jalustalle pääroolia erinomaisesti esittäneen Mikko Rantanivan suoritus. Rantaniva hämmästytti minua henkilökohtaisesti muistamalla todella pitkät ja nokkelat monologit sekä tekemällä sirkusmaisia voltteja ja temppuja. Lennokkaat akrobaattiset numerot toivat esitykseen lisää vauhtia ja saivat tunnelman vaihtumaan nopeasti. Muita mieleenpainuvia suorituksia olivat tarkastaja Jaatista esittäneen Ilkka Pentin hämmästyttävän aidontuntuinen humalaisen esittäminen sekä Visa Muikun roolia vetäneen Mikko Paanasen omalaatuinen roolisuoritus.
Puvustus oli onnistunut ja roolihahmojen vaatteet auttoivat erottamaan heidät helposti toisistaan. Puvut olivat myös jokaisen roolihahmon mukaisia ja se helpotti henkilökuvan luomista, ainakin näin katsojan näkökulmasta. Puvustuksen mielenkiintoisena yksityiskohtana oli näytöksen loppupuolella tarkastaja Jaatisen hämähäkinseittiin sotkeutunut puku, mikä muutti roolihahmoon suhtautumista virallisesta hieman nuhjuiseen.
Puhtaana käteen sisältää toisaalta myös oivallisen sanoman siitä, kuinka nykypäivänä on mahdollista oikeasti tulla toimeen yhteiskunnan tuilla. Vaikka Puhtaana käteen esittää asian aika suurissa mittasuhteissa, se herättää ajattelemaan mm. Suomen sosiaaliturvajärjestelmän ”hyväksikäyttöä”. On vain toivottava, että kukaan ei saa päähänsä kokeilla vastaavaa tilannetta oikeassa elämässä ja kaiken lisäksi salaa sitä läheisiltään.
Puhtaana käteen on todella sitä, mitä se lupaakin. Komediasta ei ole puutetta ja esityksen jälkeen kyllä tuntee poskipäissään ja vatsalihaksissaan nauraneensa. Esitystä on mukava muistella pitkään katsomisen jälkeenkin ja sen nerokkaat sutkautukset saavat hymyn huulille vielä myöhemminkin.
Kevättä kohti Non SolumHuhtikuu 201918.4.2019