Runoja aamuun

Wil­ja­mi Jo­ke­la

Aamu ei an­ta­nut an­teek­si
yötä ku­kut­tua, vä­hön nu­kut­taa

Arki an­taa pe­rik­si ei saa­ta.
Kou­lu­päi­vä on ai­nut mitä ha­lu­aa
se taa­ta.

-Jo­ke­la-

He­rä­sin aa­mul­la kel­lon soit­toon
val­mii­na päi­vän koit­toon.
Puu­ron äk­kiä naa­maa­ni ve­din
ja lo­puk­si vie­lä si­ja­sin pe­din.

Ajois­sa tree­neis­sä olim­me
kun­to­pyö­räl­lä ah­ke­ras­ti pol­jim­me.
Ai­to­jen yli hy­pim­me,
lo­puk­si vie­lä ve­to­ja juok­sim­me.

Sit­ten äk­kiä kou­luun,
vie­lä on ai­kaa seu­raa­vaan jou­luun.
Ruot­sin jäl­keen koit­ti ruo­kai­lu­het­ki,
sit­ten al­koi runo­ret­ki.

– Vee­ra-